Tänään töissä oli muutoksen päivä, kun jouduimme luopumaan meille niin rakkaaksi tulleesta WinTimmistä. Vuodesta 1994 asti sen kans on tehty töitä ja nyt pakotettuina jouduimme ottamaan käyttöön uuden version tästä ohjelmasta. Vähän on alkukankeutta ja kun kilon palasina nieleskellään, niin kyllä tämä tästä iloksi muuttuu. Muutos on aina niin kauhiaa!
Klo 14.30 alkoi Tutolassa jumppa minun ohjauksessa. Jumppaajat olivat työkavereita/liikuntapalveluvastaavia. Oli aikas jännää ohjata ns. alan ammattilaisia, mutta hyvin se sitten meni. Ihan omaa settiä vedin hyvällä sykkeellä. Kakkukahvit päälle ja se oli siinä.
Tämän jälkeen äkkiä kotiin hakemaan pojat ja Myllyyn ostamaan salibandymailaa, josta on puhuttu monta kuukautta. Lapsi aikoo nukkua mailan kanssa, että silleen👍
Toisen pojan koulun oppilaiden vanhemmille järjestettiin tänään luento Ammatti-Instituutin auditoriossa. Aiheena luennolla oli " nuorten yksinäisyys ". Oli kyllä mielen kiintoisia luennoitsijoita. On todella surullista, kun kuulemma joka kymmenes poikalapsi on masentunut. Päällimmäinen syy masennuksen aihettajaksi on tullut monesti ystävän puute. Lapset ei tarvitse sirkushuveja ja materiaalia vaan kuuntelijan, ystävän...ihmisiä, jotka välittävät. Aika erikoista oli myös se, että nuori, joka harrastaa aktiivisesti esim. jotain liikuntalajia (joukkue) saattaa tuntea itsensä yksinäiseksi...hmmm.
Luennosta jäi hyvä mieli päällimmäiseksi. Meillä on kaikilla nyt nämä nuoret (omat ja muiden) ja näiden kanssa meidän on tultava toimeen.
Elämä on kuitenkin ihan kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti